Viimeistä viedään - SLY20 lokakuu

Meillä on sairasteltu urakalla eikä loppua ole näkyvissä... Lokakuun SLY-paketti olikin loistavaa piristystä arkeen :) Postista nouto vain viivästyi, meillä postia on puolen vuoden aikana syystä tai toisesta hukkunut useasti ennen kuin ovat päässeet postilaatikkoon saakka ja pakettikortti osui niiden epäonnisten kirjeiden joukkoon, jotka eivät koskaan meitä tavoittaneet. Emolta sain kuitenkin viimein lähetystunnuksen ja paketinkin noudettua perjantaina.

Paketti oli jälleen todella ihana, punainen lanka mansikka oli vahvasti edustettuna :) Neljän reseptin (nuhanenän kaakaota ehdinkin jo kokeilemaan) mukana paketissa oli marjantuoksuisia tuikkukynttilöitä, jotka ovat kynttiläfriikille aina mieleen :) Muumimamman voimajuoma - mansikka-raparperitee - sekä mansikoilla kuvioitu peltinen teepurkki osuivat paremmin kuin erinomaisesti, syksyn myötä olen alkanut taas juomaan teetä enemmänkin. Paketissa oli myös ranskalaista mansikkahilloa, jota kaavailin hieman croisanttien pariksi. Mies ja poika kerkesivät jo puurossa testaamaan ja hyvää kuulemma oli :) Kaakaojauhe on minulla todellinen kulutustavara ja tulee aina tarpeeseen. Paketin mukana tulleisiin piirakkaohjeisiin sopivat hyvin valmiit piirakkapohja-ainekset, leivinjauhe sekä paistosvuoat. 

Parikseni paljastui Nina Humbuugi-blogista. Todella isot kiitokset ihanista paketeista, ovat todella piristäneet arkea ja sisältäneet paljon sekä hyödyllistä että hauskaa ja yllättävää :) Itse lähettelin paketteja Ayalle Ayalandiaan, toivottavasti ovat olleet mieleisiä!

SLY20 - syyskuun paketti

SLY-juttuja vihjaileva pakettikortti tuli postin mukana jo perjantaina. Postissa ehdin kuitenkin kipaista vasta tänään, mutta hyvää kannattaa odottaa, eikös :) ? Salainen ystäväni oli taas muistanut aivan ihanalla paketilla. Punaisena lankana (lankakin mukana!) oli siis mansikka, jota löytyi paketista kahdessa muodossa. Edellisessä kuussa saamani suloinen mansikkalautanen sai seuraa toisesta samanmoisesta. Lisäksi paketissa oli ihania jogurttimansikoita. Paketista löytyi myös luomukaurahiutaleita, luomuperunajauhoja sekä hillo-marmeladisokeria sekä sokerina pohjalla veikeitä Marimekon servettejä sekä ihana pieni lasipurkki, juuri sopivankokoinen vaikkapa curdille.

Parini oli koonnut minulle muutamia reseptejä kuukauden teeman - oranssi, keltainen ja punainen - mukaisesti. Resepteihin löytyi myös kivasti aineksia suoraan paketista. Punaisiin punajuurisämpylöihin käytetään kaurahiutaleita ja keltaiseen omenapiirakkaan perunajauhoja. Hillo-marmeladisokeri menee oranssiin aurinkohilloon, joka keitellään aprikooseista ja porkkanasta. Ensimmäisenä kokeiluun taitavat päätyä sämpylät, ehkä jo huomenissa :)

Isot kiitokset, SLY-parini, ja iloista syksyä myös sinulle!

Muffinsimaanantai

Olen jostain syystä onnistunut koukuttamaan itseni muffinseihin. Ehkä syynä on niiden nopeus tai  muuntelumahdollisuudet? Muffinseja tekee myös helposti useita eri makuja - tällä kertaa nougatia minulle, itsetehdyllä vadelmahillolla täytettyjä pojalle ja miehelle. Koristeluvaihtoehtoja on rajattomasti, pelkkä vaniljalla maustettu kermavaahtokin saattaa toisinaan riittää :)

Resepti on yksi parhaista muffinsitaikinan ohjeista mihin olen törmännyt, tällä saa aikaiseksi kuohkeita ja muhkeita muffeja :) Resepti riittää 12 normaalikokoiseen muffinsiin.

75g voita
1,5dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1dl maitoa

Vatkaa pehmennyt voi ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon kananmuna kunnolla vispaten. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää hyvin sekoittaen taikinaan vuorotellen maidon kanssa.

Nougatmuffinseihin tarvitset lisäksi 2rkl tummaa kaakaojauhetta, 2 rkl maitoa sekä wienernougat-crushia maun mukaan (tämä kokonaiseen annokseen).

Vadelmamuffinseihin reilu lusikallinen kiinteää vadelmahilloa vuoan keskelle. Eli täytä ensin 1/3 vuoasta taikinalla, lisää hillo ja 1/3 taikinaa.

Jaa taikina muffinsivuokiin, käytä mieluiten myös muffinsipeltiä. Paista 200 asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia. Nostele jäähtyneet muffinsit pois pelliltä ja koristele haluamallasi tavalla.

SLY20 - elokuun paketti

Osallistuin ensimmäiselle SLY-kierrokselleni elokuussa. Parini muisti minua muutama päivä sitten mahtavalla paketilla:

Paketista löytyi valkosuklaata, luomuvehnäjauhoja, suloisia liiloja muffinsivuokia, aivan ihanaa vaahtokarkeilla maustettua IHQ-teetä, vaniljasokeria, valkosuklaata, karpaloita, pirteä mansikkakuvioinen lautanen sekä ilman kananmunaa leivottavien luumu-valkosuklaamuffinsien resepti. Suurkiitokset parilleni :) Teetä oli pakko päästä testaamaan välittömästi, oli täysin nimensä veroista, suosittelen!

Muffinsiresepti pääsi myös heti kokeiluun iltahyvänä. Lähikaupassa ei ollut luumuja, joten vaihdoin ne ohjeessa vihjattuihin vadelmiin. Olivat hyviä ja katosivat lautaselta muutamassa minuutissa. Kuvaamisen kanssa tuli hoppu, kuvan kaksi muffinsia ovat viimeiset jäljellä olleet :)

Paluu päiväjärjestykseen

Kesä alkaa olla pian takana ja pahimmat kiireet ovat onneksi takana :) Vaikka leivottua on tullutkin melkein päivittäin, en ole harmikseni ehtinyt uhrata blogin päivittämiselle ajatustakaan. Mutta eiköhän tämä tästä aktivoidu! (Kuvan kakku on mökillä juhannuksena leivottu)

Jääkaapintyhjennystä

Lupauduin leipomaan tarjottavat veljeni parin viikon päästä oleviin juhliin ja siihen liittyen oli pakko aloittaa tyhjennysoperaatio jääkaapin ja pakastimen suhteen. Ruokalistalla oli siis tänään nopeasti improvisoitua  mozzarellakanaa höyrytettyjen vihannesten kera. Kaukana gourmetruoasta ja hyvin yksinkertaista, mutta helppoa, nopeaa ja hyvää :)

Mozzarellakana

paketti kanan rintafileitä
rasia kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
mozzarellajuustoa (raastetta)
mustapippuria
suolaa

Leikkaa kana pieniksi tasakokoisiksi suikaleiksi, paista pannulla tilkassa öljyä kypsäksi. Kuutioi kirsikkatomaatit ja revi basilika silpuksi. Lisää pannuun, mausta suolalla ja pippurilla ja kääntele hetken aikaa.  Ripottele mozzarellaraasteet päälle ja sekoittele sen aikaa, että juusto sulaa.

Illalla tuli käytettyä juustonloput pekonin ja sipulin kera quichelettejen täytteeksi. Juustoa oli reilusti ja enempää en viitsinyt quichelettejä uunissa kärventää, joten jäivät hieman kalpeiksi. Nämä siis jotakuinkin samalla reseptillä kuin tässä postauksessa. Täytteenä silputtu punasipuli, noin 125g pekonia ja mozzarellajuustoa sekä päällä muna-kermaseos (1 iso kananmuna, 1dl ruokakermaa, mustapippuria).

Pieni pala raparperitaivasta & quichelettet

Kesäkuun haasteena Leivontafoorumilla oli murokuppi ja mikä tahansa vapaavalintainen suolainen. Murokupin osalta valinta oli helppo. Raparperi on mielestäni yksi parhaista, jos ei paras, kesäherkku. Täytteeseen meni itse keiteltyä raparperihilloa, jonka kirpeyttä taitoin mansikkasiirapilla. Suolainen leipomus osoittautuikin hieman haasteellisemmaksi. Quichelettejä teen veljen juhliin heinäkuussa joten niitä piti päästä testaamaan. Testilinjalla tuli kokeiltua myös muutamaa voileipäkakkua ja hetken aikaa harkitsin, josko olisin jollakin niistä osallistunut. Halusin kuitenkin pitää leipomukset jossakin määrin yhtenäisinä, eli "sormisyötäviin" päädyin :)

Pieni pala raparperitaivasta - murokupit raparperitäytteellä

annoksesta tulee noin 32-36 pientä leivosta

Murotaikina
150g pehmeää voita
4,25dl jauhoja
2rkl sokeria
2tl vaniljasokeria
(2tl leivinjauhetta)
1dl kermaa tai vaniljakastiketta (Creme vanilla tmv.)

Nypi pehmeä voi ja kuivat aineet muruksi. Lisää kerma (tai vaniljakastike) joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääri kelmuun ja lepuuta jääkaapissa tunnin verran. Taputtele taikina kevyesti voideltuihin vuokiin (tai minimuffinsipellille), vuoraa leivinpaperilla ja täytä merisuolalla (/kuivilla herneillä) jotta pysyvät muodossaan. Paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia.

Raparperi-mascarponevaahto
200g mascarponea
3dl kermaa
2rkl sokeria
puolikas vaniljatanko
1,5-2dl raparperihilloa
(4cl Gallianoa)

Vispaa kerma vaahdoksi ja makeuta sokerilla, rapsuta vaniljatangon puolikkaasta siemenet mukaan. Notkista mascarpone ja sekoita kermaan. Lisää raparperihillo ja Galliano, sekoita tasaiseksi (Gallianon voi tarvittaessa jättää pois). Tarkista vielä maku ja lisää halutessasi sokeria. Lusikoi tai pursota massa jäähtyneisiin murokuppeihin. Pursottaessa käytä riittävän isoa tyllaa, jotta raparperinpalat mahtuvat tulemaan läpi!

Raparperihillo
500g raparperia
2dl hillosokeria
1 limen mehu ja raastettu kuori
(vettä)
kanelitanko
2-3 tähtianista

Huuhtele ja kuori raparperi kevyesti, pilko pieniksi kuutioiksi kattilaan. Pese lime huolellisesti ja raasta kuori kattilaan. Purista mehu, jatka tarvittaessa vedellä jotta nestettä on 0,5dl. Lisää kattilaan hillosokeri, limemehu, kanelitanko ja tähtianikset. Keitä miedolla lämmöllä noin 30-40 minuuttia. Nouki valmiista hillosta kanelitanko ja tähtianikset pois ja purkita.

Mansikkasiirappi
n. 1dl paseerattua mansikkaa
n. 1dl sokeria
(sitruunamehua)

Mittaa mansikkasose ja sokeri kattilaan, lisää halutessasi vähän sitruunamehua. Keitä siirapiksi ja jäähdytä. Koristele raparperitaivaanpalaset siirapilla juuri ennen tarjoilua. Siirappia voi myös annostella pienen sydämen murokupin pohjalle ja pursottaa raparperivaahdon sydämen päälle.

(Kuten kuvasta näkyy, siirappi ei valitettavasti lämmössä kovin kauaa kestä "raitoina", vaan leviää. Mikäli haluat välttää tämän ja kuitenkin käyttää siirappia, suosittelen käyttämään sitä raparperivaahdon "sydämenä").

Quichelettet

annoksesta saa noin 10 pientä piirasta

Täyte
100g palvikinkkua
1-2 salottisipulia
5-8 pienehköä herkkusientä
n. 75-100g gruyérea
2rkl creme fraichea
0,5dl ruokakermaa
1 iso muna
mustapippuria
ruohosipulia

Tee täyte ensin. Kuutioi kinkku ja sipulit, viipaloi herkkusienet. Kuullota herkkusienet ja sipuli pannulla, raasta juusto. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja sekoita siihen creme fraiche ja ruokakerma. Mausta mustapippurilla.

Pohja
100g voita
2dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
2-3rkl kylmää vettä

Nypi voi ja jauhot keskenään, lisää suola ja kylmä vesi. Sekoita kunnolla ja taputtele taikina kevyesti voideltujen vuokien pohjalle ja reunoille. Jaa taikinan päälle kuutioitu kinkku ja sipuli-herkkusienipaistos sekä juustoraaste. Täytä pohja kerma-munaseoksella ja ripottele pintaan hienonnettua ruohosipulia. Paista 200 asteessa noin 20-30 minuuttia.

Pisteitä kertyi tällä kertaa kaksitoista ja sijaluku taisi olla viides. Kaunis kiitos äänestäneille!

Muutamia ajatuksia pizzasta

Meillä syödään omatekoista pizzaa melko usein, talvisin parhaimmillaan kerran viikossa. Pizzassa todella tärkeää on mielestäni pohja, hyvällä pohjalla pelastaa paljon ja huono pohja saa hyvätkin täytteet maistumaan puulta. Pohjan pitää olla ohut ja rapea, mutta ei missään tapauksessa kuiva. Pohjan saaminen hyväksi kotiuunissa ilman pizzakiveä on haastavaa, mutta melko hyvään tulokseen pääsee kuitenkin lämmittämällä pellin etukäteen uunissa.

Erilaisia reseptejä täydelliseen pizzapohjaan on tullut kokeiltua muutaman vuoden aikana useita. Viime kerrat olen tehnyt alta löytyvällä ohjeella (peräisin Viva ciabatta!-blogista). Tuolla reseptillä tehtynä pohjasta tulee melko lähelle täydellinen; rapea, hyvänmakuinen ja helppo käsitellä :) Jauhoina käytän useimmiten 50-50 suhteessa durumia ja tavallisia vehnäjauhoja. Ohjeesta tulee kaksi pizzeriakokoista lättyä.

Pohja
225g vehnäjauhoja
150g vettä
6g hiivaa
5g suolaa

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, liota hiiva joukkoon ja lisää suola sekä jauhot. Vaivaa kunnolla 10 minuuttia, pyörittele kahdeksi palloksi ja lepuuta jauhotetulla pöydällä muovin alla kaksi tuntia. Kaulitse pohja ohueksi ja siirrä tarvittaessa kaulinta apuna käyttäen leivinpaperin päälle.

Levitä päälle tomaattikastike, sekä haluamasi täytteet. Siirrä pizza uunissa lämmitetyn pellin päälle (halutessasi voitele vielä pizzan reunat oliiviöljyllä) ja paista 250 asteessa noin viisi minuuttia uunista riippuen.

Näihin pizzoihin meni täytteeksi itsetehdyn kastikkeen lisäksi suikaloitua kinkkua, viipaloituja tuoreita herkkusieniä ja yksi revitty mozzarellapallo pizzaa kohden. Paiston jälkeen vielä basilikaa päälle. Tämä on meillä ehdottomasti yleisin täytevaihtoehto. "Pizzasuikaleista" en pidä, joten pizzan päälle menevä kinkku on aina jotakin palvikinkkua, suikaleiksi leikattuna. Purkkiherkkusieniäkään en juuri koskaan pizzan päälle laita, maku on kaukana hyvästä ja hintaa tulee enemmän kuin parille tuoreelle herkkusienelle irtomyynnistä ostettuna :) Tomaattikastikkeen teen useimmiten itse, satunnaisesti saatan käyttää jotakin valmista pastakastiketta (esimerkiksi Pastellan valkosipulinen).

Valkosipulinen pizzakastike
500g paseerattua tomaattia
70g tomaattipyreetä
tilkka öljyä
2-3 salottisipulia
2 solo valkosipulia
mustapippuria
1tl suolaa
1tl sokeria
(tuoretta) basilikaa ja oreganoa

Kuutioi sipulit ja viipaloi valkosipulit pieneksi. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sipulit. Kuullota hetki ja lisää tomaattituotteet. Mausta mustapippurilla, suolalla ja sokerilla ja anna kiehua hiljalleen vähintään parikymmentä minuuttia. Lisää loppuvaiheessa hienonnettuja yrttejä maun mukaan, kuivatutkin yrtit sopivat.

Tässä maistuu valkosipuli, joten mikäli et ole sen ystävä, laita vain yksi tai jätä kokonaan pois. Kastiketta tulee tällä ohjeella reilusti kahteen pizzaan, yli jääneen voi hyödyntää seuraavana päivänä pastan kaverina.

Raspberry curd

Keittelin tänään annoksen raspberry curdia jääkaappiin seuraavaa macaronkokeilua odottamaan. Macaronien lisäksi tätä kannattaa kokeilla suklaakakun välissä tuoreiden vadelmien kanssa tai paahtoleivällä. Toimii todella hyvin myös paahdetun ruispalan päällä, vaikka erikoiselta kuulostaakin ;) Ohjeesta tulee nelisen desiä curdia.

1dl vadelmasosetta (n. 150g tuoreita vadelmia)

2dl sokeria
2tl vaniljasokeria
1 pienen sitruunan raastettu kuori
125g pehmeää voita
4 kananmunaa

Soseuta vadelmat ja painele ne siivilän läpi niin, että siemenet jäävät siivilään ja sose on tasaista. Pese sitruuna kunnolla ja raasta kuoren keltainen osa pienellä terällä metallikulhoon. Sekoita sitruunankuoriin sokeri, vaniljasokeri, vadelmasose sekä kuutioitu pehmeä voi. Vatkaa toisessa kulhossa kananmunien rakenne rikki ja sekoita muihin aineisiin. Keittele seosta vesihauteessa koko ajan vispilällä sekoitellen noin 20 minuuttia, kunnes seos sakenee (curd on kuumana melko löysää ja jähmettyy vasta jäähtyessään). Älä anna kiehua! Jäähdytä ja halutessasi siivilöi valmis curd, jaa puhtaisiin lasitölkkeihin ja siirrä jäähtyneet purkit jääkaappiin. Curd säilyy jääkaapissa noin 2-3 viikkoa.

Mikäli käytät ulkomaalaisia pakastevadelmia, muistathan kuumentaa niitä ensin pari minuuttia 90 asteessa! Tuoreista marjoista tehtynä tämä on vieläkin parempaa, mutta meillä itsekerätyt pakkasvarat on syöty jo talvella ja vadelmien kypsymiseenkin on vielä aikaa :)

Kesän ensimmäinen mansikkakakku

Mansikkakakku kuuluu ehdottomasti kesään! Tämä kakku lähti syötäväksi miehen työpaikalle. Kuvasta poiketen tein vielä pikaisesti kakun pinnalle kiilteen hyytelösokerista, sillä mansikat olivatkin yllättävän kirpeitä ja pieni lisämakeus tuntui olevan paikallaan. Kakun leikkasin kolmeen osaan ja välissä oli pakastemansikkasoseesta tehty mousse (Pullahiiren reseptillä). Moussessa olisi saanut olla mansikkaa hieman enemmän, mutta pakkasesta ei löytynyt enempää :)

Pohja

4 munaa
sokeria 70% munien painosta
vehnäjauhoja 70% munien painosta
(Yksinkertaisena laskutoimituksena munien paino x 0,7 = sokerin ja jauhojen määrä)

Voitele ja jauhota 22cm vuoka, lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi, siivilöi jauhot varovasti käsin sekoittaen joukkoon. Kaada taikina tasaisesti vuokaan, varo kaapimasta reunojen jauhopaakkuja mukaan. Paista noin 35 minuuttia.

Täyte

4dl vispikermaa
200g mansikkasosetta
2 liivatelehteä
2 rkl vettä

2-3 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Kostutukseen
Pirkka Lemon & Lime - limua

Koristeluun
vispikermaa
tuoreita mansikoita

Liota liivatteita kylmässä vedessä noin viisi minuuttia. Vispaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla ja halutessasi myös vaniljasokerilla. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja liota liivate joukkoon. Sekoita liivateseos marjasoseeseen ja viimeiseksi marjasose kunnolla kermavaahdon joukkoon. Tarkista vielä maku ja lisää tarvittaessa sokeria.

Täytä kakku irtopohjavuokaan ja anna vetäytyä jääkaapissa parin tunnin ajan. Koristelut tässä kakussa olivat yksinkertaiset. Reunoille ja päälle levitin raapalla tasaiset kerrokset kermavaahtoa ja päälle ladottuna puolitetut mansikat keskeltä aloittaen. Koristepursotukset ovat niin ikään kermaa.

Kakku oli mielestäni ihan onnistunut, tosin reunoilta kuultaa pohja hieman läpi eli enemmän kermavaahtoa olisi voinut käyttää :)

Ensimmäinen "oikea" täytekakku

Tämän kakun teosta on kulunut aikaa pari kuukautta. Kakun päätin postata tänne siksi, että olisi nähtävillä jotain lähtökohtaa sille, mistä lähdettiin liikkeelle huhtikuussa 2012. Mikään kovin hohdokas tai kaunis tämä ei siis ole :)

Tätä ennen olin tehnyt kyllä jonkinlaisia täytekakkuja, mutta ainoastaan kermareunoilla ilman pursotuksia. Suklaaganachella kuorruttamistakin oli tullut muutamaan otteeseen testattua. Sen sijaan pursotinpussia en ennen tätä päivää ollut kädessäni pitänyt, sokerimassasta puhumattakaan. Marsipaanista olin tehnyt ainoastaan oransseja etäisesti porkkanoita muistuttavia pötkylöitä porkkanakakun päälle joskus vuosia sitten.

Eräänä lauantai-iltana uskaltauduin viimein kokeilemaan. Tavoitteena oli tehdä pienehkö, kolmen munan sokerikakkupohja (Ahonlaidan ohjeella) ja täyttää se jollakin kaapista löytyvällä. Koristeita varten käytössä oli Dr. Oetkerin valkoista sokerimassaa sekä vaaleanpunaista (tai oikeastaan possunpunaista) marsipaania. Alkuperäinen suunnitelma oli siis päällystää kakku sokerimassalla ja askarrella päälle jotakin vaaleanpunaista ja kivaa.

Pohja onnistui oikeastaan paremmin kuin koskaan ennen, kohosi hyvin vaikka olinkin vähän skeptinen siitä, onnistuisinko ilman leivinjauhetta. Halkaisijaltaan 20cm pohjan leikkasin kolmeen osaan. Kostutus jostakin kaapin pohjalta löytyneellä Pirkan punaisella sekamehulla, täytteeksi meni Oetkerin mansikkamoussea.

Kakun vetäytyessä jääkaapissa muotoilin marsipaanista muutamia yksinkertaisia "retrokukkia" ja yritin kaulita sokerimassasta levyä kakun päälle. Massa jämähti kiinni kaulimeen, mutta tomusokerin avulla sain sen irroitettua. Seuraavassa sekunnissa massa tarrasi alustaan kiinni... Raavin massanjämät alustasta, pyörittelin uudelleen muotoiltavaksi ja tein lisää kukkia. Marsipaanikukat olivat tällä välin puoliksi imeytyneet alustanaan olleeseen pahvilautaseen, joten päädyin kuivattelemaan sokerimassakukat leivinpaperin päällä.

Marsipaania oli jäljellä liian vähän kokonaisen kakun päällystämiseen, joten siirryin suoraan suunnitelmaan B. Marsipaanista kiva pyöreä lätty kakun pinnalle ja reunoille pursotukset Flora Vispillä. Tuumasta toimeen. Loppujenlopuksi pursottaminen osoittautuikin helpommaksi kun kuvittelin ja kakkukin näytti kakulta. Tästä on hyvä jatkaa, sillä suunta voi olla ainoastaan ylöspäin ;)

Mihin olin tyytyväinen "ykköskakussa"? Pohja onnistui mielestäni yli odotusten ja pääsin eroon pursotuskammostani. Enemmän tai vähemmän pieleen menneitä asioita oli kuitenkin muutamia. Ensinnäkin täytemousse oli esanssista ja vispin olisi voinut vatkata jäykemmäksi. Leivonta-alusta voisi myös olla parempi, kääntöpuolen apurinkulat tulivat ikävästi läpi marsipaaniin. Ja viimeisenä note-to-self, älä koskaan kuivata koristeita pelkällä paperilautasella...

Pohja
3 munaa
Munien painosta 70% sokeria

Munien painosta 70% vehnäjauhoja

Voitele ja jauhota halkaisijaltaan 18-20cm vuoka. Vispaa munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot varovasti siivilän läpi munavaahdon joukkoon. Kaada massa varovasti vuokaan, älä kaavi jauhopaakkuja kulhon reunoilta mukaan. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Tässä vielä kuvat täytekakuista nro 2 ja 3, ajoittuvat huhti-toukokuulle. Sininen kakku meni syötäväksi samalle porukalle kuin ensimmäinenkin. Kolmen munan pohja (Ø 20cm), kostutukset appelsiinimehulla ja välissä oli kuningatarmousse. Suklainen kakku syötiin ihan kotiväen voimin, niin ikään kolmen munan pohja (Ø 18cm) ja välissä suklaamoussea, päällä suklaaganache ja kermaa. Ja koristeena mitäs muutakaan kuin niitä yksiä ja samoja retrokukkia joita tuli väsättyä kerralla vähän isompi erä :)

 

Äkkimakea raparperipaistos

Kesän ensimmäiset raparperit päätyivät meillä paistokseen piristämään harmaata ja sateista päivää. Ohjeen nappasin Glorian ruoka & viini-lehden numerosta 4/2012. Lehdessä oli toinenkin houkutteleva raparperiresepti, mutta siihen ei löytynyt aineksia kotoa valmiina ja niinpä siitä lisää tuonnempana :)

Raparperit olivat fariinisokerin ansiosta kivan karamellisoituneita ja paistos muutenkin todella hyvää. Suuresta sokerimäärästä johtuen kuitenkin todella makeaa. Omaan makuuni ovat enemmän leivonnaiset, joissa raparperin kirpeys pääsee oikeuksiinsa ja sitä voi tasata sokerin sijasta vaikka vaniljavaahdolla tai jäätelöllä. Joten mikäli kovin makea ei ole mieleen, suosittelen vähentämään sokerin määrää. Lapsille ja pieninä annoksina tämä kyllä uppoaa näinkin erinomaisen hyvin :) 

Reseptin mukaan tästä saa 6-8 annosta, kuudelle tulee kyllä melko jättimäiset annokset :) Vaikka ohjeessa ei mitään raparperien kuorimisesta mainittukaan, itse kuitenkin kuorin ne kevyesti. Samoin ohjeesta poiketen vuokana on 26x26cm gratiinivuoka.

Vuoan pohjalle

500g raparperia
1,5dl fariinisokeria

Taikina

200g voita
3dl vehnäjauhoja
1dl sokeria
1,5dl fariinisokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtele raparperit ja leikkaa ne 1,5cm kokoisiksi paloiksi. Sekoita palat sokerin kanssa. Kaada uunivuokaan (Ø 24cm). Paista noin 15 minuuttia tai kunnes raparperit ovat hieman pehmenneitä.

Nypi voi, jauhot ja sokerit kulhossa sekaisin. Levitä seos raparpereille. Jatka paistamista noin 30 minuuttia tai kunnes taikina on kypsää ja ruskeaa.

Sitruunaiset cupcaket

Helppoa ja nopeaa vierasvaraa etsiessäni päädyin tähän reseptiin. Nämä cupcaket ovat nopeita tehdä ja helppoja muunnella - tällä kertaa mausteena oli sitruuna. Huolimatta tuplavuoista pääsivät hieman levähtämään, muffinsipellin kanssa ei olisi ollut tätä ongelmaa. Jenkkityylisen muhkeita muffinseja ei tällä ohjeella kuitenkaan saa aikaiseksi. Taikinasta tulee koosta riippuen noin 16-20 muffinsia.

Muffinsitaikina
2dl sokeria
2 kananmunaa
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1dl maitoa
100g sulatettua voita
3rkl sitruunamehua
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna

Täyte
2dl vispikermaa
200g Valion Viola-sitruunanmakuista tuorejuustoa
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
tomusokeria
(hieman sitruunamehua)
4 palaa valkosuklaata

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään. Lisää maito ja jauhoseos vuorotellen munasokerivaahdon joukkoon. Lopuksi lisää sulatettu voi, sitruunamehu ja raastettu sitruunankuori, sekoita hyvin. Jaa taikina paistonkestäviin muffinsivuokiin (parhaan tuloksen saat käyttämällä myös muffinsipeltiä). Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Täytettä varten vispaa kerma vaahdoksi, sekoita tuorejuustoon raastettu sitruunankuori (sekä sitruunamehu). Yhdistä tuorejuusto kermavaahtoon ja lisää tomusokeria niin, että makeus on kohdallaan. Lusikoi täytemassa pursotuspussiin ja koristele jäähtyneet muffinsit. Rouhi lopuksi hieman valkosuklaata pursotusten päälle.

Moskovanpiirakat

Tällä piirakkareseptillä osallistuin Leivontafoorumin huhtikuun haasteeseen. Näitä olen tehnyt muutamaan kertaan aiemminkin, venäläistyylinen ruoka uppoaa meillä kuin häkä :) Ohjeen olen alunperin soveltanut moskovanpadasta, Mysi Lahtisen mainiosta stroganoff-muunnelmasta. Annos riittää hyvin neljään 10cm x 10cm annosvuokaan tai halkaisijaltaan noin 20cm irtopohjavuokaan. Kokeile myös pieninä piirakoina uuninkestäviin espressokuppeihin koottuna.

Mikäli venäläiset maut eivät ole mieleen, toimii ohje myös "burgundilaisversiona". Jätä Aura pois ja pilko sekaan hieman enemmän pekonia. Suolakurkun tilalle vielä tuoreita herkkusieniä ja smetana korvataan punaviinillä. Ei hullumpaa tämäkään :)

Täyte

300g naudanpaistia (käytin ulkopaistia)

4 viipaletta amerikanpekonia

1 reilun kokoinen sipuli

1 venäläinen suolakurkku

1 rkl juoksevaa hunajaa
mustapippuria myllystä
suolaa myllystä

lihalientä (tai vettä + fondia)

100g Aurajuustoa
80g smetanaa

Pohja

250g maitorahkaa
250g voita tai margariinia
250g vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Suikaloi pekoni, paloittele naudanpaisti, sipuli ja suolakurkku pieniksi kuutioiksi. Paista pekonit padassa (paistokasarikin käy oikein hyvin) rapeiksi ja nosta hetkeksi lautaselle odottamaan. Ruskista pekonirasvassa naudanpaisti ja sipuli, lisää pekoni sekä suolakurkkukuutiot joukkoon ja sekoita. Mausta hunajalla ja rouhi myllystä reilusti mustapippuria sekä hieman suolaa joukkoon. Mikäli et käytä Auraa, voi suolaa lisätä vähän reippaammin.

Kaada lihalientä pataan sen verran, että lihat peittyvät. Hauduta miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Murenna Aura pataan ja lisää myös smetana. Hauduta edelleen kannen alla niin kauan kuin kehtaat :) Vähintään noin 40 minuuttia, tavoitteena olisi, että suurin osa nesteestä haihtuu ja jäljelle jää eräänlainen ”muhennos”.

Taikina kannattaa tehdä tällä välin jääkaappiin valmiiksi. Sekoita pehmeä voi ja maitorahka keskenään, lisää yhteen sekoitetut kuivat aineet vähän kerrallaan. Sekoita kunnolla, kunnes taikina on tasaista. Laita jääkaappiin odottamaan.

Voitele vuoka/vuoat, painele taikina pohjalle ja reunoille. Annostele muhennosta päälle, peitä kaulitulla taikinalevyllä ja nypi reunat huolella kiinni. Koristele pinta leikkaamalla kuvioita tai vaikkapa seesaminsiemenillä. Voitele munalla.

Paista 200 asteessa noin 35-40 minuuttia.

Tarjoile vaikkapa raikkaan salaatin ja teen kera iltapalana, kaveriksi sopii myös tuhti punaviini!

Haasteessa piirakat päätyivät saamillaan 28 pisteellä ensimmäiselle sijalle, suuret kiitokset! Kommentteja keräsivät seuraavasti:

• Taitavat olla piirakoita mun makuun. Hauska, kun on tehty pienissä astioissa. Onnistuisiko yhtenä isompanakin piirakkana?
• Mehevän näköisiä, suolakurkku toimii varmasti hyvin. Aurajuuston ystäville herkullinen :)
• Tämä on paras, venäläinen suolakurkku suur-suosikkini, sitä pitää olla aina lihapiirakan kanssa, ohje tuntuu mukavalta, mutta miksi ihmeessä pikkulusikka - haarukka olisi sopivampi, mieluiten lusikka+haarukka.
• muhkea ulkonäkö.
• nämä sopisivat hyvin illanistujaisiin tarjottavaksi.
• Todellan täyteläinen piirakka! Vähän kohokkaan oloinen!
• Pidän täytteen venäläisyydestä, on varmasti maistuvaa.
• mehevän kuuloinen makumaailma
• Aurajuusto kruunaa herkun, nam! Tosi maukkaanoloinen resepti ja kuvat!
• Tämähän vaikuttaa erittäin tuhdilta kokonaiselta aterialta!
• Kaunis annos. Aurajuusto, need I say more *kuola* :)
• Näyttää tuhdilta syötävältä, ainakin nälkä lähtee :D
• Tästä lihiksestä tuli ihan mieleen kohokas :D Varmasti herkullinen.

Bloggailun aloittelua

Leivontablogeja tuntuu nousevan kuin sieniä sateella, mutta eiköhän yksi lisää vielä mukaan mahdu! Koska en ole harrastanut leipomista kovin kauaa, Sandrinan sokeriset-blogin tärkeimpänä tehtävänä on toimia omana päiväkirjanani - tallentaen leipomishistoriaani epäonnistumisista tähtihetkiin. Nimestä huolimatta postailen makeiden leipomusten ohella myös suolaisten reseptejä. Saattaapa jokunen ruokareseptikin tulla toisinaan julkaistuksi :)